Vieraat

Helmi Kekkonen: Vieraat

Siltala 2016, 195 sivua.

 

Kirja, joka tempaa heti alusta lähtien mukaansa; jossa tarinaa kuljetetaan kiinnostavasti; joka käsittelee elämälle tärkeitä aiheita; jonka kieli on hyvää ja siitä on kirjailijan oma ääni on kuultavissa; joka on kerronnassaan niin ilmava, että lukijalle jää paljon tilaa ajatella, tulkita ja ennen kaikkea nähdä myös omaan itseensä, omiin valintoihinsa ja elämäänsä. Sellainen kirja on mielestäni lukemisen arvoinen, ei sellainen joka päivä silmien eteen osu, sellainen on Vieraat. Helmi Kekkonen kirjoittaa aivan omalla tyylillään, kuvaa kaikilla aisteilla, tosi hienovireisesti arkisia, merkityksellisiä hetkiä ja kokemuksia. Vähäinen sivumäärä kätkee sisäänsä suuria asioita, elämän iloineen ja suruineen.

 

Vieraiden tapahtuma-aikajana on yksi ilta, kaikki tapahtuu yhden illan aikana Samoin kuin Hermann Kochin Illallinen-romaanissa, josta vaikutuin aikanaan suureksi osaksi juuri tuon tiiviin, hetkellisen tapahtuma-ajan vuoksi, kaikki yhden illallishetken aikana.

 

Vaikka Vieraat – romaanissa kaikki tapahtuu yhtenä elokuisena iltana, kaikki muutkin aikatasot ovat läsnä. Kirjoitetun sanan kauttahan voidaan eri tavalla kuin muiden taiteiden kautta kertoa sekä-että. Kertoa tämän hetken tapahtumista ja ihmisten tämän hetken ajatuksista ja tunteista ja samalla kertoa menneestä ja tulevasta. Näin voidaan tuoda esiin se, että ihminen ei ole olemassa erillisenä historiastaan eikä tulevaisuudestaan, kaikki aikatasot ovat jollain tavalla läsnä samanaikaisesti. Vieraissa henkilöt kasvavat ajatustensa, muistojensa ja takaumiensa kautta ikään kuin pala palalta lukijan silmien eteen moniulotteisiksi ja ymmärrettäviksi. Sekä päähenkilöt että sivuhenkilöt. Jokaisella sivuhenkilölläkin on paikkansa, jokainen tarinanpalanen kohdallaan.

 

Vieraissa kerrotaan mielestäni myös elämän hetkien ainutkertaisuudesta. Että tienhaara on tavallaan jokainen hetki, vaikka joidenkin hetkien jälkeen kaikki onkin toisin ja toisten hetkien jälkeen elämä näyttää jakuvan ennallaan. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa on mukana koko siihen asti eletty elämä, mutta se on samalla täysin ainutkertainen. Koko elämä sinällään on ensi- ei harjoitus- tai uusintailta, ja tämä huomataan usein liian myöhään.

”Mutta kun asiat alkavat muuttua, olivat ne mitä asioita tahansa, sen huomaa liian usein liian myöhään, vasta silloin kun paljon on jo tapahtunut tai kun mitään ei enää tapahdu, kun elämä on pysähtynyt paikoilleen, kohtaan jossa kukaan ei haluaisi olla.”

 

Vieraat on kirjaesineenä kaunis, Elina Warstan kansikuvitus varsin onnistunut sekä kuvana että kirjan teemaan viittaavana (kirjailija ja kirjan nimi olisi voinut näkyä kannessa selkeämmin, pienillä kultakirjaimilla tosi vaikeat havaita). Kannattaa myös ottaa kansipaperit pois, lisää Warstan kuvitusta on kansissa.

 

Jos kaunokirjan lukeminen lisää edes millin lukijan omaa ymmärrystä toisia erilaisia ihmisiä kohtaan. Jos se auttaa pohtimaan edes yhden ajatuksen verran omia valintoja ja sitä, miten haluaisi ja tulisi omaa elämäänsä elää. Ja jos lukeminen tämän lisäksi on kielen, ilmaisun ja rakenteen puolesta mieluisa kokemus, se kirja kannattaa lukea. Tämän takia lämpimästi suosittelen lukemaan Helmi Kekkonen: Vieraat.

 

vieraat

Vieraat myös näissä blogeissa:

kristankirjat.blogspot.fi

sininenlinna.blogspot.fi

tuijata.wordpress.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

11 + = 16